Sokerin välttämättömyydestä vaikuttaa olevan monta eri kantaa. Varmaa on, että piilosokereita täytyy välttää. Itse herkuttelen paljon sokerit sokereina, mutta olen säätänyt piilosokerit nollaan. Esimerkiksi suklaata kuluu iltaisin. Ja se toimii! Ei ole diabetestä. Aamuisin en pysty syömään mitään, missä on sokeria, ja kehotan muidenkin tekevän samoin.
Piilosokerit ovat sokereita, joita on lisätty sellaiseen ruokaan, jonka ei ole tarkoitus olla makea eli jälkiruoka tai herkku. Esimerkiksi jugurtissa on melkein aina piilosokeria. Myös mehuissa on usein piilosokeria.
Sellainen ruoka ja ruokayhdistelmät, jotka maistuu hyvältä, on juuri sitä mitä milloinkin tarvitsee. Kehomme tavallaan antaa meille vinkkejä siitä, mitä se milloikin tarvitsee ja siksi mielitekoja ei vaan saa, vaan pitää noudattaa!
Sokeri aiheuttaa kierteen. Se luo lisää nälkää. Proteiinipitoinen ruoka auttaa pääsemään kierteestä eroon. Nälkää ei saa jäädä, ja napostelusta ei ole hyötyä, eli ruoka täytyy syödä pääaterioina vaikka sitä menisi paljonkin. Kun kierteestä on päästy eroon, saa herkutella, jos se tuntuu hyvältä!
Täydellinen makuyhdistelmä pyöristyy suussa! Jälkimausta tietää, onko ruoka laadukasta.
Olen kirjoittanut bestseller-kirjan, lehtiartikkeleita, toisenlaisen naistenlehden, kaksi blogia ja useita selvityksiä ennen tätä. Tässä vinkkejä kirjoittajille ja opinnäytetyön tekijöille:
Kirjoitin ensin vapaata tekstiä isolla pensselillä ja editoin ja laitoin lähdeviitteet kohdilleen seuraavana päivänä. Ja taas vapaata tekstiä samana päivänä. Ja editointi seuraavana päivänä ensimmäiseksi. Sillä tavoin pääsee tekstiin sisälle sopivan pienellä kynnyksellä eikä tule rimakauhua eikä tarvitse odotella inspistä. Inspis kyllä tulee, kun vaan istuu alas. Kirjoitin kirjan tekstin osia sekalaisessa järjestyksessä, sen mukaan mitä milloinkin huvitti.
Luovaa työtä tai kirjoittamista ei pysty tekemään 8 tuntia päivässä, itse tein kirjaa varten yhteensä 3 tuntia joka arkipäivä. Ajattelin, että jos teen vaikkapa keskiviikkona vain 2 tuntia, joudun perjantaina tekemään 4 tuntia. Ja se toimi! Tästä voi päätellä, että pidän kirjoittamisesta. Sulattelu sitä paitsi vaatii aikansa.
Omaan tekstiin ei kannata palata montaa kertaa editoinnin jälkeen, koska sitten, kun osaa tekstin ulkoa, editointimahdollisuus on menetetty. Omalle tekstille tulee silloin sokeaksi.
Vaihtelin tekstin rytmiä. Se pitää lukijat hereillä! Ei olisi ehkä saanut. Sofi Oksanen puhui kielen musikaalisuudesta. En ole itse niin pitkällä.
Työnteko on parhaimillaan kivaa ja se tekee hyvää! Ainakin, jos sitä tekee vain vähän. Mielestäni osa-aikatyö pitäisi taata kaikille, jotka haluavat. Monet tulevat toimeen vähemmälläkin palkalla, mutta haluavat lisää vapaa-aikaa.
Harjoittelu on tosi tärkeää! Kirjoitin nuorempana yli 1400 sivua päiväkirjaa käsin. Purin sydäntäni niin. Käsin kirjoittaessa täytyy olla aavistus siitä, mitä haluaa sanoa, kun aloittaa lauseen. Se kehittää ajattelua.
Freelancerinä menestyy, kun lähettää työt vaikkapa päivän etuajassa. Niin minä tein ja teen vieläkin. Kääntäjille annetaan liian vähän aikaa, mutta siitä voi yrittää neuvotella. Minun annettiin tutkijana ja tutkivana toimittajana itse määritellä tavoiteajat ja jätin niihin muutaman päivän puskuria.
Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Minulle ei sovi toimistotyö, mutta saan kotona hyvin aikaan. Eikä minua haittaa, jos pyykkään samalla. Tarvitsen monesti kypsyttelyaikaa kesken työpäivän, ja pyykkääminen toimii sellaisena hyvin.
Vaikeiden juttujen kanssa hyväksi havaittu tekniikka on muotoilla asiat kysymyksiksi itselle. Ja sitten palata asiaan seuraavana päivänä tai mennä suihkuun keskellä päivää kysymyksen kanssa! Usein vastaus on kypsynyt, kun palaa koneen ääreen.
Ette ehkä anna anteeksi tuota alareunassa olevaa lihan kuvaa, mutta sitä se todellisuus on! Silvottua eläintä. Kuollutta ruokaa.
Hullun lehmän tauti syntyi muutama vuosikymmen sitten siitä, kun lehmille syötettiin jauhoa sairaiden lampaiden aivoista ja selkäydinnesteestä! Eivät lehmät ole petoeläimiä!
Tuota eläintautia ei enää ole, mutta niin sairasta se oli. Teurasjätettä lehmille. Eikä se ole nykyisinkään kauhean paljon parempaa.
Broileritkin on jalostettu niin, etteivät ne pysy pystyssä ylivahvojen rintalihasten vuoksi. Broilereita. Kuva: Andrew Skowron. Lisenssi täällä.
Kalat taas ovat kuolemassa sukupuuttoon. Kasvatetuille kaloille syötetään kalarehua, joka taas on peräisin ”ylimääräisistä” villinä kasvaneista kaloista, jotka ovat tarttuneet trooliin.
Ystäväni mietti kauan liharuuan etiikkaa. Hän päätyi siihen, että syö vain sellaisia eläimiä, joita voisi itse tappaa. En pystyisi tappamaan nuorta härkää tai possua.
Pihveissäkin maku tulee kaikesta muusta kuin lihasta. Maustevoista, grillikastikkeesta. Itse lihan voi korvata ihan hyvin kasvistuotteilla.
Se, että vain liha pitää tiellä, ei pidä paikkaansa. Jotkut väittävät niin. Monipuolisella kasvisruualla pärjää ihan hyvin. Kasvisruokaa pitää vaan syödä enemmän kuin liharuokaa.
Oma suhtautumiseni myös liharuokaan vain kiristyy kiristymistään. Nykyisin en pysty syömään edes munakasta. Viimeksi, kun söin munakasta munista, jotka eivät olleet luomua, minulle tuli aivan hirveä olo. Kuolemanpelko. Olo, joka tuntui painavan alaspäin, kuin masennus. Ihan sietämätön tunne, ei yhtään hyvä!
Itselläni meni kolme kuukautta kasvissyöjänä, kunnes en enää pystynyt syömään lihaa. Tavallaan olisi kätevää, ettei olisi ehdotonta ruokavaliota, vaan pystyisin joustamaan tarvittaessa lihan syömisen kanssa. Mutta en vaan pysty enää syömään eläimiä!
Pääsyy kasvissyöntiin tuotantoeläinten säälimisen lisäksi on viljelymaan käyttö. Esimerkiksi soijan tuotannosta suurin osa menee eläinten rehuksi sen sijaan, että ihmiset söisivät soijan itse. Ja soijan viljelyä varten kaadetaan metsää ja sademetsää maailmalla. Kasvissyönti on siis iso ilmastoteko.
Haistan joskus bussissa lihansyöjät. Se haju on ihan hirveä!
Myös kasvisruoka voi olla höttöä. Olen aikeissa hortoilla eli käyttää villivihanneksia. Voikukan lehtiä, nokkosta, pihlajanmarjoja, ilmaiseksi. Niin on syöty aina. Villivihanneksissa on ravintoaineet kohdillaan!
En kuitenkaan vielä ole vegaani, vaan käytän maitotuotteita. En siis syö eläimiä, mutta eläinten maitoa kyllä. Joka sekin on vasikoiden ruokaa. En kuitenkaan halua lopettaa juustojen syömistä. Täysvegaanina ravintoaineet imeytyisivät helpommin, koska maitotuotteet estävät ravintoaineiden imeytymistä.
Vaikka markkinoilla alkaa olla paljon kasvisvalmisruokia, kananmunaa on vaikea välttää pullien ja muiden leivonnaisten kohdalla. Pitää katsoa valmistusaineet tarkkaan, tai tehdä itse!
Monet peseytyvät muovia sisältävillä pesuaineilla ja hierovat sen jälkeen vielä muovia ihoon. Myös parabeenit ovat mahdollisesti ongelma ja kosmetiikkateollisuus pyrii pääsemään molemmista eroon. Nykyisin on saatavilla myös paljon luonnonkosmetiikkaa ja pesuaineita, joissa ei ole parabeenejä eikä mikromuoveja.
Hiusharja on tärkein kauneudenhoitotuote! Hiusten harjaaminen siirtää talia juurista hiusten latvoihin, jotka monesti ovat kuivia. Tali on luontainen hoitoaine. Kannattaa siis harjata usein, vanhan neuvon mukaan 100 vetoa päivässä.
Fööniä kannattaa käyttää mahdollisimman vähän. Hiuslakat ja muotoilutuotteet ovat liimaa, ja niistäkin on saatavilla terveellisempiä tuotteita.
Sormenkynsien leikkaus on varmaankin paras tehdä vessan lavuaarin yllä. Laita vain tulppa kiinni ja kerää kynnet vessapaperilla sekajätteeseen.
Korvakorut kannattaa pestä joka käytön jälkeen saippualla, niin ne ovat aina puhtaat eivätkä aiheuta tulehdusta.
Älä löträä hampaita pestessä, vaan käytä hammasmukia, jos hammastahna on sellaista, joka pitää huuhtoa pois. Jotkut hammastahnat pitää jättää huuhtelematta, ne vain sylkäistään pois.
Suihkun lopuksi on hyvä ottaa kylmä suihku. Se pitää terveenä. Itse huuhtelen vielä lopuksi suihkun seinät niihin roiskuneista shampoo- ja saippuajäämistä, niin jynssäämistä tulee vähemmän.
Pinnoitetut silmälasit pitää ottaa pois, kun avaa uuninluukun, menee saunaan tai niihin osuu muulla tavoin kuumaa ilmaa. Muuten silmälasien pinnoite kärsii.
Täit lähtevät täikammalla paremmin kuin lääkkeillä. Sellainen kampa on paras, joka ei ole terävä, koska päänahka pitää kammata voimalla niin, että ihossa tiukasti kiinni olevat saivareet eli täiden munat irtoavat.
Viimeisimmät kommentit