Yksinäisyys on ongelmallista yksinoloa. Siitä tulee ongelma, kun yksinoloon liittyy tunne siitä, ettei siihen pysty itse vaikuttamaan eikä lievittämään sitä. Yksinäinen saattaa pahentaa ongelmaansa itse. Toiset pakenevat sitä täyttämällä kalenterin, toiset vetäytyvät omiin oloihinsa.
Suomessa vallitsee yksin pärjäämisen ihanne, mutta tosiasiassa kukaan ei pärjää yksin.
Yksinäisyys liittyy elämän murrosvaiheisiin, kuten vanhempien luota pois muuttamiseen. Oma vapaus on kivaa, mutta monet ovat sen jatkuessa huomanneet, etteivät kuitenkaan halua asua yksin. Silloin kimppa-asuminen saattaa auttaa.
Kimppa-asuminen ystävien tai uusien ystävien kanssa on parhaimmillaan samantyyppistä kuin Frendit-televisiosarjassa. Sellainen vuokranantaja on hyvä, joka kuuntelee asukkaita, kun uusista asukkaista päätetään.
Omien huoneiden ovet ovat kimppakämpissä ja kommuuneissa lukittavissa. Jos näin ei ole, pyydä sitä vuokranantajalta. Silloin on mukavaa olla omassa rauhassa ja saada halutessa seuraa menemällä yhteisiin tiloihin. Pelkkä hakanenkin hoitaa asian.
Kimppa-asuminen luotettavien kavereiden kanssa on myös turvallinen tapa asua. Yleensä ulko-ovi käy vain silloin, kun kämppis tai hänen kutsumansa kaverit tulevat sisälle. Jos vieraista on ongelmaksi asti, asia pitää sopia samoin kuin muutkin yhteiset pelisäännöt.
Monet lapset ja nuoret ovat yksinäisiä. Lapsena koettu yksinäisyys saattaa leimata koko loppuiän. Voisivatko isovanhemmat ja kummit ja muut läheiset aikuiset olla tukena, jos omiin vanhempiin haluaa pesäeroa? Monet mummot ovat myös yksinäisiä.
Pahimmillaan yksinäisyyteen liittyy huumeiden käyttöä ja mielen sairauksia ja ne ruokkivat toisiaan. Todellisuudessa onni syntyy toisten kanssa olemisesta. Oman pään ja navan ympärille ei ole hyvä jäädä. Muillakin on ihan varmasti ongelmia, se ei vain näy heti!
Nuorilla parisuhde ei välttämättä tule kysymykseen samalla tavoin ja niin pian kuin aikuisilla. On siis tärkeää, että on myös ystäviä ja tuttuja, eikä vain odoteta sitä oikeaa. (Myös aikuisilla olisi hyvä olla ystäviä, eikä siis parisuhteen odottamista pelkästään.) Tunnistan kuitenkin tilanteen, jossa opiskelijalla on isot verkostot, paljon seuraa päivisin ja elinikäisiä ystäviä, mutta hän ei halua asua yksin.
Muut keinot yksinäisyyden selättämiseen kimppa-asumisen lisäksi ovat yksilöllisiä. Samanmielistä seuraa voi etsiä uusista harrastuksista, voi järjestää vaikka kotibileet tai vain kysyä kivalta ihmiseltä, voitaisiinko hengaillla.
Toisaalta hinnalla millä hyvänsä ystävystyminen saattaa johtaa epäterveisiin ystävyyssuhteisiin, joissa roikutaan toisessa kiinni. Tuskin kuitenkaan kukaan pahastuu, jos saa pyynnön kaveriksi. Jos se ei heti nappaa, uutta kaveria mukaan vaan!
Ja some ei kelpaa yksinäisyyden hoitoon, kasvokkaisia kontakteja tarvitaan!
Outin osuvien ja uppoavien kirjoitusten lukeminen on samalla kertaa sekä ratkiriemukasta, että vakavia ajatuksia herättävää ja muutenkin pysäyttävää ja ajattelemaan laittavaa tekstiä! On siis aina ilo lukea kun joku osaa kirjoittaa näinkin hyvin asioista jotka koskevat meitä kaikkia ja Outi näyttää tosiaan olevan juuri sellainen kirjoittaja, ja myös ihminen jonka elämäntehtävä, tai ainakin yksi kutsumus voi olla muiden auttaminen ja tukeminen sanojen sekä kirjoittamisen kautta! Voisi siis sanoa että hänellä on hyvin hallussa asiat/faktat joista hän hyvin luovasti kirjoittaa.