Olen kirjoittanut bestseller-kirjan, lehtiartikkeleita, toisenlaisen naistenlehden, kaksi blogia ja useita selvityksiä ennen tätä. Tässä vinkkejä kirjoittajille ja opinnäytetyön tekijöille:
Kirjoitin ensin vapaata tekstiä isolla pensselillä ja editoin ja laitoin lähdeviitteet kohdilleen seuraavana päivänä. Ja taas vapaata tekstiä samana päivänä. Ja editointi seuraavana päivänä ensimmäiseksi. Sillä tavoin pääsee tekstiin sisälle sopivan pienellä kynnyksellä eikä tule rimakauhua eikä tarvitse odotella inspistä. Inspis kyllä tulee, kun vaan istuu alas. Kirjoitin kirjan tekstin osia sekalaisessa järjestyksessä, sen mukaan mitä milloinkin huvitti.
Luovaa työtä tai kirjoittamista ei pysty tekemään 8 tuntia päivässä, itse tein kirjaa varten yhteensä 3 tuntia joka arkipäivä. Ajattelin, että jos teen vaikkapa keskiviikkona vain 2 tuntia, joudun perjantaina tekemään 4 tuntia. Ja se toimi! Tästä voi päätellä, että pidän kirjoittamisesta. Sulattelu sitä paitsi vaatii aikansa.
Omaan tekstiin ei kannata palata montaa kertaa editoinnin jälkeen, koska sitten, kun osaa tekstin ulkoa, editointimahdollisuus on menetetty. Omalle tekstille tulee silloin sokeaksi.
Vaihtelin tekstin rytmiä. Se pitää lukijat hereillä! Ei olisi ehkä saanut. Sofi Oksanen puhui kielen musikaalisuudesta. En ole itse niin pitkällä.
Työnteko on parhaimillaan kivaa ja se tekee hyvää! Ainakin, jos sitä tekee vain vähän. Mielestäni osa-aikatyö pitäisi taata kaikille, jotka haluavat. Monet tulevat toimeen vähemmälläkin palkalla, mutta haluavat lisää vapaa-aikaa.
Harjoittelu on tosi tärkeää! Kirjoitin nuorempana yli 1400 sivua päiväkirjaa käsin. Purin sydäntäni niin. Käsin kirjoittaessa täytyy olla aavistus siitä, mitä haluaa sanoa, kun aloittaa lauseen. Se kehittää ajattelua.
Freelancerinä menestyy, kun lähettää työt vaikkapa päivän etuajassa. Niin minä tein ja teen vieläkin. Kääntäjille annetaan liian vähän aikaa, mutta siitä voi yrittää neuvotella. Minun annettiin tutkijana ja tutkivana toimittajana itse määritellä tavoiteajat ja jätin niihin muutaman päivän puskuria.
Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Minulle ei sovi toimistotyö, mutta saan kotona hyvin aikaan. Eikä minua haittaa, jos pyykkään samalla. Tarvitsen monesti kypsyttelyaikaa kesken työpäivän, ja pyykkääminen toimii sellaisena hyvin.
Vaikeiden juttujen kanssa hyväksi havaittu tekniikka on muotoilla asiat kysymyksiksi itselle. Ja sitten palata asiaan seuraavana päivänä tai mennä suihkuun keskellä päivää kysymyksen kanssa! Usein vastaus on kypsynyt, kun palaa koneen ääreen.