Kirjoitin tällaisen mielipidekirjoituksen:
On kestämätöntä, että osa raataa pitkää päivää ja toiset eivät saa töitä. Ei tarvitsisi olla erityistä syytä, kuten pienet lapset tai korkea ikä, vaan jokaisen työntekijän kuuluisi saada halutessaan osa-aikatyö.
Jotkut jaksavat luonnostaan työskennellä enemmän kuin 38 tuntia viikossa, jotkut jaksavat vähemmän. Osa-aikaisuuden lisääminen olisi win-win-win-win ja ratkaisisi ainakin osittain monta ongelmaa:
– Työttömyys vähenisi olennaisesti
– Tulojen jakautuessa tasaisemmin hyvinvointi lisääntyisi
– Työntekijät olisivat terveempiä, levänneitä ja onnellisempia
– Osatyökykyiset pääsisivät helpommin töihin
– Lapsia ja omaisia voitaisiin hoitaa enemmän kotona
– Tulojen jakautuessa tasaisemmin myös ympäristön kuormitus vähenisi
– Syrjäytyminen, väkivaltaisuus ja turvattomuus vähenisi, kun työttömät pääsisivät tekemään mielekästä työtä
– Monet ajattelevat ”sitten, kun” -ajatuksia. ”Raadan nyt ja elän elämääni sitten, kun olen kerännyt tarpeeksi rahaa”. Eikö kannattaisi ennemminkin elää koko ajan?
Esimerkiksi Helsingin kaupunki ei ole tehnyt erityistä päätöstä osa-aikatyön lisäämiseksi. Osa-aikatyön tekemistä säädellään kaupungin työ- ja virkasuhteissa laeilla ja työehtosopimuksilla. Vielä vuosia sitten ystäväni halusi tehdä työtä osa-aikaisesti, koska hän suomentaa muuna aikana kirjoja, mutta hänen työnantajansa, Helsingin kaupunki, ei tunnistanut osa-aikaisia työsopimuksia.
Osa-aikaisuudesta päätetään kolmikantaisesti, jos kolmikanta on vielä olemassa. Olen jo ehdottanut tätä osa-aikatyön agendaa ammattiliitoille ja yritysten etujärjestöille. Tiettävästi myös entinen pääministeri Sanna Marin sekä vasemmistoliiton Li Andersson kannattavat neljän päivän työviikkoa tai vaihtoehtoisesti kuuden tunnin päiviä.
Mielestäni osa-aikaisten työsopimusten takaaminen kaikille halukkaille olisi tärkein yksittäinen työllisyystoimenpide.
Osa-aikaisuus voisi olla myös osa-aikaisempaa kuin tuo Marinin mainitsema 30 tuntia viikossa. Jos työntekijä haluaa, mielestäni hänelle pitäisi taata vaikka puolikas työaika.
En usko, että yksityiset työnantajat kannattaa pakottaa palkkaamaan enempää osa-aikaisia, mutta julkinen sektori työnantajana nyt ainakin voisi tehdä sen.
Mielestäni kannattaisi tehdä työnantajamaksujen uudelleen harkinta osa-aikaisuuden edistämiseksi. Palkkojen ei välttämättä tarvitse pysyä työmäärän vähentyessä samoina, vaan palkkoja voitaisiin mielestäni laskea suhteessa työn määrään. Teoreettisessa esimerkissä kampaajalla asiakas maksaisi saman verran, mutta puolessa välissä kampaaja vaihtuisi levänneeseen työntekijään.
Vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen päättäjät ovat kannattaneet nelipäiväistä työviikkkoa varsinkin, jos palkat pysyisivät samoina kuin täydellä työajalla. Yrittäjien edustajat taas ajattelevat, että palkkojen pitäisi laskea tuntimäärien mukana samassa suhteessa.
Ehdotankin, että he neuvottelisivat vielä. Todellisuus ei ole joko-tai vaan jotakin siltä väliltä. Palkat voisivat olla joustavasti kaikkea täydestä palkasta suhteellisesti saman suuruisiksi kuin työajan vähentäminen olisi. Jotkut yritykset saattavat arvostaa työntekijöitään niin paljon, että maksaisivat täydestä työajasta!
Lisäksi, kuten Osmo Soininvaara kirjassaan Vauraus ja aika toi esiin, progressiivinen verotus saa aikaan sen, että lyhennetyn työajan vaikutus palkkaan on suhteessa pienempi kuin tuntipalkasta laskien olisi.
Kaupan alalla on enemmän osa-aikaisuutta kuin työntekijät haluavat. Kaupan alan tessiä voisi käyttää mallina. Toinen ystäväni kertoi, että esimerkiksi Lontoossa kaksi opettajaa voi hakea yhdessä yhden opettajan paikkaa. Sieltäkin saattaisi löytyä malli, jonka mukaan edetä.
Yksi idea tähän liittyen voisi olla palautepuhelin, eli numero, johon voi soittaa, jos (julkinen) työnantaja ei salli osa-aikatyötä.
Onneksi tuntitöitä on voinut aina tehdä. Myöskään nollatuntisopimukset eivät aina ole ongelma, toisin kuin monesti julkisuudessa on esitetty. Jotkut haluavat tehdä työtä vähän ja joustavasti. Syitä nollatuntisopimuksen vastaanottamiseen voi olla monia, toimeentulo saattaa tulla jostakin muusta lähteestä, kuten vaikkapa eläkkeistä, tai varallisuutta on saattanut kertyä.
Edit: Lisätty kappale vasemmistopuolueista ja yrittäjien edustajista. Helsingin Sanomat nosti aiheen esiin vuoden 2023 helmikuussa usean jutun verran: https://www.hs.fi/talous/art-2000009410032.html
Edit: Lisätty kappale Osmo Soininvaarasta ja progressiivisesta verotuksesta.
Edit: Täsmennetty Helsingin kaupungin roolia asiassa.
